Piaget’n mukaan oma ajattelu ja valppaus ovat kehityksen kannalta tärkeitä: ihminen ei kehity, ellei hän halua. Elämänkokemuksen myötä ihminen myös muuttuu. Jos jotakin ei opi nyt, se ei suinkaan tarkoita, etteikö samainen ihminen voisi oppia myöhemmässä vaiheessa.

Musiikin opetuksesta puhuttaessa unohdetaan liian usein itse opetus. Soitonopettajan on toki hallittava opettamansa instrumentti, mutta se ei vielä riitä opettamisen pohjaksi. On myös osattava opettaa. Ihminen oppii vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja esimerkin kautta. Opettaessaan Michael ei ole oppilailleen esimerkkinä pelkästään muusikkona, vaan myös ihmisenä. Musiikki kuuluu kaikille, ja sen avulla soitonopettaja auttaa oppilastaan kasvamaan ei ainoastaan soittajana, vaan myös persoonana. Michael on perehtynyt temperamenttipiirreteorioihin ja ihmisten yksilöllisyyteen, mikä on yksi hänen kulmakivistään opetuksessa.

Michaelin mielestä on tärkeää tutustuttaa nuoret muusikon alut erilaisiin musiikinlajeihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Musiikkitiedettä opiskellessaan Michael on ymmärtänyt, ettei musiikki ole yhtä universaalia kieltä, vaan se voidaan jakaa erilaisiin kulttuurialueisiin, aivan kuten puhuttu kielikin.

Opiskellessaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa Michael opetti harjoitusoppilaita Seppo Reinikaisen ja Silja Raitio-Heikinheimon ohjauksessa. Yleisen opettajan pätevyyden Michael on suorittanut Haaga–Helia-ammattikorkeakoulussa. Tämän lisäksi Michael on opiskellut kasvatustiedettä Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Sibelius-Akatemian avoimessa yliopistossa Michael on opiskellut viuluryhmäpedagogiikkaa.

Musiikkipedagogin opinnäytetyössään Lupa opettaa Michael tutki suomalaista soitonopettajakoulutusta. Michaelin ajatuksiin opettamisesta ja oppimisesta voit syventyä paremmin tutustumalla Kellarin kätköistä -blogiin tai tutkimalla Michaelin julkaisuluetteloa.

Jos haluat tulla soittotunnille, kannattaa sinun vielä lukea huomioita soittotunneista